Bussi saapui iltahämärällä johonkin Sihanoukvillen laitakaupungin asemalle. Otimme sieltä pitkien hintaneuvotteluiden päätteeksi Tuk Tukin suoraan Otres beachille. Maksoimme kyydistä 8 dollaria, joka on ihan kohtuullinen hinta neljältä henkilöltä. Löysimme pian myös rantakadun varrelta majoituksen Ruotsalaispainoitteisesta Done right -majoitusliikkeestä. Yö betonikupolissa oli ehkä hivenen tyyris, mutta paikka oli muuten oikein miellyttävä. Aktiiviselle urheilijalle oli tarjolla alkeellinen punttisali, josta löytyi kuitenkin kaikki tarpeellinen. Vieressä oli lisäksi kilometrikaupalla rantahiekkaa juostavana. Penkkiurheilijoita arvostettiin myös, koska baarista sai välittömästi piikin auki ilman, että joutui luovuttamaan passiaan tai maksamaan etukäteispanttia. Iso Littipeukku!
Henkilökunta oli myös erittäin avuliasta. Toisena iltana norjalainen työntekijä johdatti meidät muutaman kilometrin päähän Otres villageen "markkinoille". Todellisuudessa kyseessä oli kuitenkin sadan ihmisen kannabisfestivaali, jossa hipit polttelivat sätkää ja myivät avaruuskakkujaan, jotkut kauppasivat käsitöitään tai mitä lie krääsää, länsimaalainen musiikkiorkesteri soitti ikivihreitä ja paikalliset oli repimässä Tuk Tukin kyytiin. Lopputulos oli aika kaoottinen sekoitus Stockmannin Hulluja päiviä ja Faces-festivaalia. Kaikki näyttivät olevan lopulta kuitenkin päissään tavalla tai toisella ja hauskaa tuntui olevan. Paitsi tietysti niillä kahdella - meille ennestään tuntemattomalla - suomalaisella, jotka lasittuinein silmin keskustelivat siitä, kummalla on parempi elämäntarkoitus. Se oli kuolemanvakavaa.
Meidän oli alun perin tarkoitus poistua hippien keskuudesta Koh Rongin saarelle. Olimme lukeneet sen olevan askeettinen ja hiljainen lomapaikka. Majoituksemme ruotsalainen työntekijä kuitenkin vinkkasi, että saari on jo täysin pilattu ja merivedestä saa silmätulehduksen ja ties mitä muita kaljuuksia, koska kaikki ulosteet pumpataan suoraan sinne. Pohjoisempana olisi ollut hiljaisempi Koh Rong Samloem, mutta kaippa ne pökäleet kelluvat myös sinne. Avulias ruotsalainen kertoi kuitenkin, että on olemassa Ko Ta Kiev niminen saari, jota pakettimatkailun pommi ei ole vielä räjäyttänyt. Varasimme kaikki neljä venematkan sinne, vaikka Juhon ja Tanjan piti jo poistua.
Saarelta löytyy tällä hetkellä viisi majoitusvaihtoehtoa: Crusoe island, Ko Ta Kiev bungalows, Ten103, Coral beach ja Last point.
Crusoe on hasishimpuleiden ja hullujen sienestäjien suosiossa oleva, lähinnä telttailuun ja riippumattoiluun erikoistunut majoitusliike, johon ihmiset menevät erakoitumaan, keskustelemaan kasvien kanssa ja pyydystämään merestä omat ruokansa. Yksin matkustavalle halvin ja eksoottisin vaihtoehto.
Ko Ta Kiev bungalows tarjoaa saaren halvimman ja ehkä parhaan majoituksen. Tilalla juoksentelee runsaasti kukkoja, kanoja, koiria ja kolme äärimmäisen väkivaltaista hanhea, hännystelevä ankka vanavedessään. Vietimme paikassa kolme yötä, joten saimme heti alkuun toimintaohjeet uhkaavan tilanteen sattuessa: älä käännä pullistelevalle hanhelle selkääsi ja jos se tulee liian lähelle, tartu sitä pillistä (no entä sen jälkeen? Kuljetaanko Hannu kainalossa koko loppupäivän?). Yhden koirista nimesimme Neumanniksi, koska se muistutti suuresti dingoa. Tiluksen poikki kulkee myös iltaisin lauma kantturoita, jotka Kambodzan armeija on asettanut alueella sijaitsevan pienen tukikohdan hätäravinnoksi. Joka ilta rantaan sytytetään kokko ja onnistuimme saada viimeiseksi illaksi jopa makkaraa. Lehmät olivat melko lailla ihmeissään meidän touhuista, kun kärvennettiin niiden pikkuserkkua. Todettuaan kuitenkin meidät harmittomiksi, he tulivat nuotiolle pitkäksi aikaa hengaamaan ja suojaan hyttysiltä. Rannan edustalla meressä oli myös runaasti planktonia, joka vaaran kohdatessaan aiheuttaa valonvälähdyksen. Oli huikean näköistä seurata tähtitaivaan alla, kuinka vedessä juoksevan henkilön pakaroista puskee turkoosia lieskaa. Eläintenystävien paikka.
Ten103 tarjoaa puumajoja ja puumajan näköiseksi rakennettuja korkeita bungaloweja upeilla näkymillä. Jos kuitenkin on kammo hämyheikkeihin tai kärmesiin, niin viidakon vierusta ei välttämättä ole se paras mahdollinen vaihtoehto. Vietimme kaksi ensimmäistä yötä pusikossa, mutta vaihdoimme halvemman hinnan perässä aiemmin mainittuun.
Coral beachilla on hyvät snorkkelointimahdollisuudet korallien ansiosta, mutta puubungalowien vieressä on lukuisia isoja termiittipesiä, joten paikka tuskin tulee olemaan pitkään enää pystyssä.
Last point on ainoa saaren kaakkoispuolelle rakennettu majapaikka, joka on ollut pystyssä vasta pari kuukautta. Paikkaan on melko hankala päästä viidakon läpi rinkat selässä, joten sinne majoittuvan kannattaa ottaa suoraan venekyyti rannalle. Majoitukset ja peseytymismahdollisuudet olivat jeppiskamaa, mutta rannassa oleva lämmin uuni houkuttelee myrkkykäärmeitä pimeällä. Ruokalista oli myös uutuuttaan kapea ja melko hintava. Paikka on kuitenkin kaukaisuutensa puolesta hyvin hiljainen ja ranta autio, joten siellä pääsee helposti massoja karkuun. Pienen kävelymatkan päässä sijaitsee myös pitkä, hiljainen ja rakentamaton ranta, jonka nimi kertoo kaiken oleellisen: Naked beach.
Näiden paikkojen lisäksi saarelta löytyy myös aiemmin mainittu sotilastukikohta, kalastajakylä, mangofarmi, hylätty huvila (jota ilmeisesti kaavaillaan resortiksi) ja kalliojyrkänteet jumping stone sekä elephant rock. Kalastajakylä jätettiin käymättä johtuen kaukaisesta etäisyydestä, mutta näihin muihin halusimme mennä. Tapahtumat eivät taaskaan menneet niin kuin Strömsössä.
Ko Ta Kiev bungalowsiin muuttamisen jälkeen, lähdimme heti aamupalan syötyämme etsimään kalliojyrkänteitä. Paikalle pääsi vain kapeaa viidakkopolkua käärmeiden seassa tai kulkemalla rantaa merisiilien seassa. Valitsimme merisiilit, koska niiden liikehdintä on yhtä vilkasta kuin puolalaisilla rakennusmiehillä Olkiluoto 3:n työmaalla. Ensimmäinen virheemme oli lähteä tarpomaan ilman vesitiivistä kantolaitetta. Toinen virhe oli lähteä nousuveden aikaan.
Ensimmäiset sadat metrit pääsimme etenemään melko kivuttomasti, koska rantahiekkaa riitti yllin kyllin. Kuitenkin, mitä lähemmäs kallioita pääsimme, sitä kivikkoisemmaksi maasto muuttui. Kulku kävi hyvin hitaaksi juuri ennen jyrkänteitä, koska vedenalaiset kivet peittivät kaiken hiekan, niillä on tapana olla melko liukkaita ja samalla ne ovat myös merisiilien löhöilymestoja. Ajoittain myös pinnan alle oli hyvin vaikea nähdä, koska auringonvalo heijastui laineista suoraan silmiin. Kaikki edeltävät selitykset ovat tarpeen sanoa, koska hitaasta vauhdista ja kaikesta varovaisuudesta huolimatta Rosamunda onnistui räveltämään. Erään vedenalaisen suuren kiven keskellä oli halkeama, jota pullea ja likinäköinen suomalaispoika ei kyennyt havaitsemaan, vaan humpsahti sisään kuin neulakala merimakkaran peppuun. Hölmöilyssä ei ilmeisesti vahingoitettu merisiilejä, mutta lopputuloksena oli kuitenkin kahdeksan avohaavaa ympäri Rosamundan poimukasta vartaloa ja pari päivää lepoa varjossa. Toisaalta tilanteessa kaikki olivat lopulta vain voittajia. Kun muut kolme suomalaista kiersivät tuijottamassa hedelmäpuita ja kivikasoja, sai rosamunda tutustua paikalliseen panimoteollisuuteen. Arvatkaapa vaan, kumpi oli mielenkiintoisempaa: hedelmäpuut ja kivikasat vai dollarin maksava tölkkiolut? Oikein. Molemmat.
Saari oli kuitenkin sen verran fantastinen kokemus, että tavoitteenamme on päästä sinne vielä kerran. Ja se viimeinen kerta tulee olemaan ensi talvena, koska silloin on viimeinen mahdollisuus. Kambodzan historiasta ja punakhmeerien hallinnosta löytyy varmasti etsivälle tietoa wikipediasta, muttä tässä kerromme vain sen mitä me näemme: markkinatalouden leikkikentän. Hirmuhallinnon lakattua valtion rajat avattiin jälleen uusille sijoittajille ja meininki on sen mukaista.
Ensikosketus tuli nimen omaan Otres villagessa. Hipit olivat rakentaneet kylän varasuunnitelmakseen, koska rantatonttien vuokrasopimuksia ei enää huhujen mukaan jatketa. Paikalle on tarkoitus rakentaa lisää Sihanukvillen keskustasta tuttuja luksushotelleja ja kasinoita massipäälliköiden mieliksi. Sama toistui myös Ko Ta Kievin saarella, jonka viidakon keskelle oltiin jo tehty maansiirtokoneilla saaren ympäri kulkeva noin kymmenen metriä leveä kaksikaistainen (vielä päällystämätön) tie. Vuokrasopimusten on määrä päättyä tulevan sesongin jälkeen.
Sama touhu on huomattavissa nyt kirjoitushetkellä Pääkaupungissa Phnom Penhissä. Vielä 90-luvulla autiokaupunkina ollut betoniviidakko on nyt täynnä huumediilereitä, tissibaareja ja morsiamenhakumatkalla olevia länkkäreitä. Tilanne näyttää kuitenkin hiljalleen muuttuvan rauhallisempaan. Paikallisten suomalaisasukkien mukaan vanhuspariskunnatkin ovat hiljalleen pääsemässä Kambodzaan suuntautuvan pakettimatkailun makuun. Ja toisaalta täällä natiivit vielä jaksaa hymyillä, toisin kuin Thaimaassa.
Huomenna otetaan jokilaiva Vietnamiin ja pysähdytään ainakin valoisan ajaksi Chau Docin kylään rajan tuntumassa.
P.s. Ko Ta Kievin saarella oli myös mystinen absinttipanimo, mutta jätimme sen käymättä, koska laastarit eivät olisi enää riittäneet Rosamundan paikkailuun.
P.p.s Saimme miellyttävän kielikylvyn saarella olleelta italialaiselta herrasmieheltä, nimeltään Vincenzo. Tästä lähtien osaamme solvata julmuuksilla kaikkia vastaan tulevia italialaisia, alueelliset murteet huomioiden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti