Ollaan ilmeisesti tultu vanhoiksi kun kaikenlainen kreisibailaaminen, shottien kiskominen ja epmääräinen örveltäminen ei enää houkuttele millään tavalla. Sen sijaan olemme saaneet suurta nautintoa mökkimme ilmastointilaitteesta, resortin aamupalabuffetista ja uima-allasalueesta sekä kalliihkosta illallisesta valkoviinin kera. Enimmäisenä huomioimme, että näistä samoista asioista tuntuu pitävän myös kourallinen skandinaaveja, pari hassua pariskuntaa muualta euroopasta, sekä erään suurvalta-asemaa tavoittelevan slaavilaisen valtion kansalaisten merkittävän iso joukko.
Valitettavan usein - ei kuitenkaan aina - käy niin, että viimeisenä mainitulla joukolla ei ole mitään kunnioitusta yhteisiä sääntöjä kohtaan. Sen olemme havainneet täälläkin ja joku toinen ehkä jollain niemimaalla kaakkois-Euroopassa. Stereotypiaa havainnoidaksemme annettakoon muutama esimerkki. Roskat jätetään niille sijoilleen oli sitten kyseessä hotelli- tai ranta-alue. Uima-altaaseen mennessä ei peseydytä ja VAIN allasalueelle tarkoitetut pyyhkeet viedään hiekkarannalle liattavaksi. Tai sitten pyyhkeillä varataan altaan parhaat lepotuolit koko päiväksi, vaikkei niitä käytettäisikään. Siivoaminen jää paikallisten hoidettavaksi muiden töiden ohessa ja kaikkia muita turisteja vituttaa yhteisten alueiden likaisuus.
Näin ollen pienistä pisaroista syntyy lopulta iso joki, johon hukkuu myös samaa väriä tunnustavat syyttömät. Toisaalta meininki saattaa olla ihan samanlaista suomalaisten kansoittamilla alueilla Pattayalla tai Phuketissa. Emme tiedä muuten kuin kuulopuheiden perusteella, koska emme ole käyneet kummassakaan, mutta voitasko kaikki käyttyäytyä hyvin tulevaisuudessa väreistä riippumatta? Jookos?
Sitten vähän kevyempään. Toinen hieman onnellisempi huomio oli gekkojen ja muiden liskojen suuri määrä majoitusalueellamme. Muutama niistä asuu meidän majassammekin. Yhtään hyttystä tai megakoppakuoriaista ei ole näkynyt vielä, kiitos vihreiden, elottomien ja omaa nimeään mylvivien liskojen.
Kolmas huomio auringosta. Koitti viimein se ensimmäinen kokonainen biitsipäivä ja Rosamunda valmistautui haalimaan säteitä Metallican laulusolistin James Hetfieldin sanat päässään soiden: "Don't stop for nothing, it's full speed or nothing!" Nopea kerros kolmekymppistä rasvaa torsoon ja viiskymppistä paikallista salvaa lärviin. Sitten vain rohkeasti rantatuoliin istumaan, nauttimaan virvoketta ja välillä tietysti uiden. Kunhan vain muistaa tulla tuoliin takaisin täsmälleen samaan asentoon, jotta bruna tulee kertaheitolla. Concorde käyttäytyi jälleen jotenkin arveluttavasti vaihdellen jatkuvasti asentoa ja hakeutuen ajoittain myös varjoon.
Lopputulos oli melko tyypillinen suomalaiselle turistille. Kasvorasvan auringonsuojakerroin ei välttämättä täyttänyt eurooppalaisia standardeja tai sitten Rosamunda oli uidessaan pyyhkinyt naamionsa pois. Edes kaksi levityskertaa ei riittänyt suojaamaan vääjäämättömältä tuholta. Myös vartalorasvan kanssa kikkailu oli yhtä onnistunut suoritus. Nopea sutaisu eri puolille ihoa sai aikaan sen, että illallispöydässä aterioi onnellinen ja tasaisesti päivettynyt Concorde seuralaisenaan äreä ja omituinen ilmestys, joka muistutti erehdyttävästi naapuruston punalärvisten apinoiden ja parrattoman joulupukin risteytystä. (Eläinten ystävät ja muut zoofiliavitseistä mielensä pahoittavat! Kuvitelkaapa vaikka mielummin sellainen ruotsalainen, kävelykepin muotoon taivutettu polka-makeistanko, joita ainakin amerikkalaiset ripustelevat kuusenokislle jouluisin ja lisätkää sen nuppiin kirkkaanpunainen lamppu. Parempi?) Auringonpistoksen lisäksi seuraava aamupala toi mukaan kevyen ruokamyrkytyksen ja seuraava päivä vietettiinkin sisätiloissa. Lomailu on ihmisen parasta aikaa!
Aasinsilta! Kukkulakylämme apinat ovat kyllä verrattomia veijareita. Eräänä aamuna koko apinaperhe päätti ottaa asiakseen lepuutella pienen mökkimme katolla. Heräsimme meteliin luullen, että koko kate tukirakenteineen putoaa niskaan. Muutamat nuoremmat tulivat kurkkimaan lasiovista jos vaikka sisältä löytyisi jotain varastettavaa. Mentyämme ulos, loputkin pomppasivat katolle ja jäivät tuijottamaan meitä typerinä tunkeilijoina. Kiinnostusta kesti vain hetken ja sitä seurasi leppoisa sukiminen ja itsetutkiskelu. Sielunvaellukseen uskovien kannattaakin laittaa peukut pystyyn apinaksi syntymisen puolesta. Ei tarvitse täyttää veroilmoitusta, asettaa aamuherätystä tai edes kirota erään pienen poliittisen ryhmän aiheuttamaa tuhoa edustukselliselle demokratialle. Voisi vaan päivät pitkät syödä tuoreita hedelmiä ja lepuuttaa puiden latvustoissa pussejaan rapsutellen.
Rakas jolupukki. Jos saisimme vain yhd... kak... kolme toivetta...
1. Jos synytään uudestaan, tee meistä apinoita.
2. Sano apinoille, että politiikka täytyy jättää rauhaan...
3. Sano gekoille, että tekevät hyvää työtä, mutta ihmisten tyynyille paskantaminen täytyy lopettaa.
P.s. on ollut sen verran lystiä, että oli pakko ottaa pari päivää lisää. Yksi rannalle ja yksi saaren muiden alueiden kiertelyyn.
P.p.s. Loppumatkan suunnitelmat alkavat myös hahmottua hiljalleen.
P.p.p.s. Yöllä tuntui siltä, että apinat olisivat puhuneet ruotsia. Olimme erottavinamme örinästä sanoja, kuten "en gång", "alltid" sekä epämääräisen"ifk" -äänteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti