Tyypilliseen tapaan lähtö meinasi vesittyä heti alkuunsa kun Rosamunda oli asettanut aamuherätyksen väärälle päivälle. Onneksi Concorde oli ollut tarpeeksi virkeänä ymmärtääkseen jotain androidin sovellusten päälle ja saavuimme väliaikaisen kotimme pihalle juuri sovittuun aikaan klo 06:00. Pikaisten hyvästien siivittelemänä jätimme talvivaatteemme kuriirin huomaan ja valmistauduimme ottamaan tropiikin lämmön omaksemme.
Ensimmäisestä lennosta paljastimme jo edellisessä kirjoituksessa jonkin verran. Saatuamme kuitenkin jatkolennolla vertailukohteen siitä, kuinka tasokasta asiakaspalvelua toteutetaan oikein, olemme hyvin pettyneitä Finnairin tapaan hoitaa asiat ja päätimmekin sivaltaa hieman. Ensilennollamme oli tarjolla ainoastaan virvoitusjuoma. Rosamunda heittäytyi vaativaksi ja tilasi kahvinsa - jonka kera halusi kahden annoksen verran maitoa - lisäksi vielä mustikkamehua. Kuinka omahyväistä!
Lento Frankfurtista Hong Kongiin Cathay Pacificin jumbojetillä oli täysin toisesta maailmasta. Herkulliset ruoat valittiin ruokalistalta, bisnestilat (joita saimme vain hetkellisesti ihastella) olivat täysin omaa luokkaansa ja palvelu oli välittömästi paikalla kun mieli halusi hieman valkoviiniä tai lisää pehmikettä istuimeen. Joku voisi heittää tähän vasta-argumenttina että Finskin lento oli vain lyhyt mantereen sisäinen siirtyminen kun taas seuraava oli pitkän matkan lento. Argumentti olisi hyväksyttävissä muuten, mutta kun lensimme Cathaylla myös lyhyen siirtymisen Hong Kongista Bangkokiin, palvelun laatu pysyi täysin ennallaan. Kyse oli vain puoli tuntia pidemmästä lennosta kuin matka Frankfurtiin, mutta silti sai lämpimän aterian ja kaikki juomat ilmaiseksi.
Noh itse asiaan... Olimme katsoneet töllöstä Anthony Bourdainin toilailuja Hong Kongista ja ajattelimme seurata hieman hänen jalanjälkiään. Olimme asettaneet 15 tunnin ajalle vain kaksi tavoitetta: käydä kaupungin korkeimman kohdan näköalatasanteella ja syödä maailman halvimman Michelin -tähden saaneen ravintolan lihanyyttejä (tirsk!) eli dumplingseja. Ensimmäinen onnistui ilman suurempia hermonkiristelyjä koska olimme hyvin aikaisin liikenteessä. Löysimme kävellen vaivatta vanhan raitiovaunun joka kulki jyrkkää rinnettä huipulle. Maisemat olivat upeat ja kukkulaa kiertävä 3km pitkä polku kiertämisen arvoinen.
Samaa ei voi sanoa modernista alasimen muotoisesta ostoskeskuksesta joka oli rakennettu sporakiskojen päähän. Turistivedätys alkoi heti vaunusta päästyämme myyntikojujen ja krääsäkauppiaiden rynnäköllä. Sitä seurasi Starbucksit, Mäkkärit ja Burgerkingit. Päädyimme mutustamaan paikallista ruokkaa kliiniseen kinkkiravintolaan dumplingsien toivossa koska niitä näytti olevan ruokalistalla. Tilauksen yhteydessä kävi selväksi, että ravintolasta puuttuu puolet raaka-aineista ja lopulta arvoimme tarjoilijan kanssa hyvältä kuulostavan setin. Iloksemme viileässä ilmanalassa sijaitsevaan pöytään tuotiin heti kuumaa teetä, jota seurasi myöhemmin neljä lautasellista paskaa. Tarkentaaksemme hieman, lautasilla oli luu- ja läskipaloja, ainoastaan korianterilta maistuvia raakoja lihapullia ja riisinväristä alkulimaa. Munakas oli ihan OK.
Poistuimme paikalta samaan aikaan kun kukkulalla alkoi olla jo epäinhimillinen määrä kamerakännyköitä. Suuntasimme etsimään Michelinmiehen raflaa Mong Kokin kaupunginosaan pohjoisemmalla saarella. Emme olleet ottaneet sijaintia tarkkaan selville vaan suuntasimme Ladies Marketille jonka vieressä tulisi ravintolan olla jonkin ostoskeskuksen alakerrassa. Päästyämme metrosta kaduntallaajien määrä oli suurkaupungille odotettua. Mustahiuksisia kääpiöitä vilisi vastaan niin valtavasti, että paniikki alkoi lähestyä ja tunnin päättömän pyörimisen jälkeen päätimme alkaa etsimään pubia tai baaria. Tehtävä osoittautui katuja tuntemattomalle yllättävän haastavaksi. Kiersimme yhteensä arviolta kahdeksan korttelia ympäri ennen kuin eteemme osui ensimmäinen nesteytykseen keskittynyt puoti. Baarin löytäminen on ollut vaikeampaa ainoastaan Tukholmassa jouluaattona.
Edeltävään viitaten sanottakoon, että jos olet photobombaukseen mieltynyt ihminen, niin viikonloppumatka itsehallintoalueelle on juuri sinun valintasi. Joka ikinen hetki ympärille katsellessa joku on ottamassa selfietä (kameralla tai kamerakännykällä otettu kuva itsestä joko suoraan tai heijastavan pinnan kautta [ilmeisesti Valvira, Evira, Trafi, Kotus ja kaikki muut kivat elimet haluaisivat sitä kutsuttavan suomeksi nimellä "meitsie"]). Sehän ei nykypäivän digi-ihmiselle pelkästään riitä, että esiinnyt tunnin sisällä noin miljoonan ihmisen loma-albumissa, mutta kun muotiin on tullut vielä ne perkeleen kepit. Suuri joukko entisiä Konika-turisteja on päättänyt siirtyä nykyaikaan kiinnittämällä oman kamerapuhelimensa eräänlaiseen jatkovarteen, jotta omakuva tulee otettua riittävän etäältä. Ihan vaan että oman vesipään takaa näkyisi etäisesti myös se kivikautinen muinaismuisto jota koko suku tuli toiselta puolen planeettaa toljottamaan. Haluaisimme huomauttaa kaikille kyseistä yli kolmenkymmenen euron idioottimaisuutta harkitseville, että tarvitsette myös kaksi lisäosaa: pikaliiman, jolla kuvauslaitteen saa tarpeeksi pysyvästi keppiin kiinni ja lisäksi vaahtomuovia tai muuta pehmikettä kepin nokkaan, koska narsismikiimassa puhkaisette kuitenkin jonkun silmän.
Summa summarum, julkiset kulkee hyvin ja ihmiset ymmärtävät kohtuullisen hyvin längvitsiä. Kaikki vaikuttaisi myös erittäin edulliselta suomalaiselle matkaajalle. Suuren huomion arvoista on kuitenkin kaupungin siisteys ja siihen liittyvät kiellot. Jos esim. tuhkakuppiin laittaa roskia, voi rikoksesta seurata 1500 dollarin sakot. Samanlainen napsahtaa jos päädyt mussuttamaan eväitä metrossa. Vastaavanlaisia kieltoja tuntui olevan kaikkialla, jopa hisseissä. Kieltojen määrään ja rangaistusten kohtuuttomuuteen perustuen arvelemmekin, että Hong Kongin valtaapitävät ovat saaneet omien asukkaidensta turvallisuuteen liittyviin ratkaisuihin konsultaatioapua eräältää merkittävältä suomalaiselta kristillisdemokraatilta.
Kaiken kaikkiaan Hong Kong oli kuitenkin huikea kokemus, jota voimme suositella viikonloppumatkan arvoiseksi. Kannattaa kuitenkin yrittää muuttaa unirytmi paikalliseen aikaan ennen reissua, koska me meinasimme sammua kahden oluen jälkeen. Olemme koko tähän astisen matkamme aikana saaneet nukuttua ehkä 8 tuntia ja nekin viidessä eri jaksossa. Nyt olemme kuitenkin viimein päässeet Bangkokin turvasatamaan ja muutaman vuorokauden uinumisen jälkeen matka jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti