Pelko kiinalaisen uudenvuoden ruuhkista sai meidät asioimaan hyvin pikaisesti Bangkokissa. Matkustimme heti ensi töiksemme Sri Lankan suurlähetystöön ja onneksemme saimmekin tuplaviisumit seuraavana päivänä hakemuksen täyttämisestä. Lähetystö sijaitsi Sukhumvitin alueella, jossa emme vielä olleet pahemmin käyneet. Alueella oli runsaasti pilvenpiirtäjiä ja kaikki näytti todella siistiltä, joten oli melkoisen mukavaa nähdä taas jotain uutta muuten niin syntisessä miljoonakaupungissa. Emme jääneet kuitenkaan tuhlaamaan hupenevia pennosiamme italialaisten muotitalojen liikkeisiin, vaan varasimme samalle illalle bussikyydin ja seuraavalle aamulle lauttakyydin.
Bussissa kiersi matkustajaturvallisuuden tai vakuutusasioiden vuoksi lista, johon jokaisen tuli kirjoittaa nimensä ja kotimaansa. Huomasimme listasta, että meidän lisäksemme vankkurissa kulkee maanmies. Hetken ympärillemme katseltuamme havaitsimme sinisilmäisen ukkelin, joka ei voinut olla muuta kuin suomalainen. Avasimme keskustelun Kaapo -nimimerkillä kulkevan herran kanssa taukopaikalla. Kaapo ei kuitenkaan vielä tuolla hetkellä ollut kaikkein skarpeimmillaan, koska hän oli joitain minuutteja aiemmin ahminut kourallisen unipillereitä. Päätimme jatkaa juttelua aamuherätyksen jälkeen.
Pääsimme Chumphonin satamaan ennen auringonnousua ja avasimme keskustelun uudestaan. Saimme selville, että Kaapo oli kiertänyt lähes täysin saman reitin, kuin mekin ja oli aikeissa viihtyä tulevassa kohteessamme vain sukelluksen alkeiskurrsin ajan. Tunnin kestäneiden höpinöiden jälkeen saimme ilmoituksen, että laiturissa levännyt alus on lähtövalmis. Hyppäsimme kippoon sisään ja yritimme jatkaa muutaman tunnin mittaiseksi jääneitä yöuniamme. Uinuminen jäi kuitenkin vain ajatuksen tasolle, koska vieressäme sijaitsi aluksen ainoa ilmastointilaite, jossa ei ollut säätöpainikkeita ja tietysti joku valopää oli ajatellut, että trooppiselle paratiisisaarelle on kaikkein mukavinta matkustaa arktisessa ilmastossa. Kolmen tunnin hyytävän matkanteon jälkeen saavuimme viimein Mae Haadin satamaan Koh Taon saarella. Tuntui siltä kuin olisimme taas tulleet kotiin neljän vuoden jälkeen. Satamassa syödyn aamupalan jälkeen suuntasimme saksalaisen pariskunnan omistamaan moponvuokrauspuljuun, joka oli sangen nokkelasti saanut nimen Lederhosen (nahkahousut). Me otimme tällä kerralla vain yhden menopelin ja Kaapo auttoi meitä tavaroiden kuljettamisessa omalla mopollaan. Päästyämme perille majapaikkaamme sanoimme Kaapolle hyvästit, koska hänen majapaikkansa sijaitsi saaren toisella puolen.
Astelimme The Earth House -nimisen majapaikan puisten porttien lävitse "aulabaariin", jossa työskenteli burmalainen vanhempi herrasmies nimeltään Fanta. Hän tunnisti meidät pienellä viiveellä, koska edellisestä kohtaamisestamme oli jo ehtinyt kulua neljä vuotta. Lopulta, kun työmiehen hehkulamppu syttyi ja hymy nousi korville, alkoi hän etsimään majatalon omistajaa. Kyseinen nainen löytyi viimein "beer gardenin" eli olutpuutarhan viereen rakennetusta puumajasta mukanaan kaksi seuralaista. Paikalla oli majatalon omistajan Perryn lisäksi suomessa aiemmin tapaamamme nainen Raija ja hänen lapsensa Hyundai. Saimme varsin lämpimän vastaanoton ja kylmät oluet. Ehdimme keskustella kuulumisista vain hetken aikaa kunnes seuraamme saapui myös Hyundain Austraalialainen isä Kei. Tunsimme hänet jo muutaman vuoden takaa ja jouduimme juomaan uudet tervetuliaisjuomat, koska hän ei ennättänyt edelliselle.
Hetkeä myöhemmin paikalle kurvasi myös nuorempi - meille entuudestaan tuntematon - suomalaismies nimetään Zumba. Esittelyiden, kilautteluiden ja lyhyiden turinoiden jälkeen Zumba poistui yhtä äkisti kuin oli tullutkin ja samalla ovenavauksella sisään heilahti hippipariskunta. Heitä emme olleet tavanneet aiemmin ja kuten länsimaiseen käytöstapamalliin kuuluu, Rosamunda lähestyi miespuolista hippiä valmiina kättelemään. Hippi huomasi käden ojennuksen ja totesi yllättäen "I do hugs" ilmoittaen halunsa halata. Rosamunda hämmästyi ja jähmettyi paikalleen huomatessaan hipin käsien kietoutuvan ympärilleen kuin kuristajakäärmeet. Kasvot kiukusta punoittaen Rosamunda kykeni kertomaan oman nimensä, mutta juuri sen enempää sanoja ei parivaljakon kesken vaihdettu. Kansakuntaa vuosikausia askarruttanut kysymys "saako hippiä pamputtaa?" sai viimein vastauksensa. Kyllä saa. Nimittäin itsepuolustukseksi, jos tuollaisia temppuja alkaa tekemään ventovieraille.
Seuraavat päivät menivätkin erilaisten aktiviteettien parissa ja pankkiautomaatilla juostiin jakuvasti. Rosamunda suoritti yksipäiväisen sukelluksen kertauskurssin, koska edellisestä kerrasta oli jo kulunut useampi vuosi. Concorde kävi puolestaan suppaamassa (surffilaudan päällä seistään ja melotaan) rantavesissä. Kävimme yhdessä Raijan ja Kein kanssa wakeboardaamassa ja seuraavana päivänä isomman porukan kanssa vuokrasimme veneen ja kipparin käyttöömme päiväksi. Sillä reissulla kiersimme koko saaren, aina välillä snorklaten kilppareiden ja haiden seassa, sekä pomppien lätäkköön kivien päältä. Jossain vaiheessa huudettiin kilpaa vokaaleja kun rausku pomppasi merestä muutaman metrin kaarella.
Illat kuluivat yleensä uusia ystävyyssuhteita luoden ja heittäen tikkaa olutpanoksista tai pelaten minigolfia viinaämpäreistä. Rahaa paloi isolla kädellä siksi, että riisi- ja nuudeliannokset saivat jäädä sivuun ja ruokalistaltan täyttivät pizzat, pihvit, savulohisalaatit ja maailman maukkain spydäri. Kaikki oli tietysti hieman kalliimpaa kuin mantereella, koska pieni ja kukkulainen saari kykenee tuottamaan ainoastaan sähköä. Kaikki muu tuodaan mantereelta ja logistiset kustannukset nostavat tietysti kauppojen hintalappuja.
Tässä kohdassa voi lopettaa Mirja-Mummille lukemisen ja kertoa vain kovasti terveisiä!
Viimeistä edeltävänä iltana Rosamunda ja Zumba olivat saaneet Perryltä luvan järjestää poikien illan majapaikan baarissa. Feministeille tiedoksi: tämä ei suinkaan tarkoittanut, että naiset eivät olleet tervetulleita. Pikemminkin päinvastoin. Illan teema tuli musiikkisoittolistasta, joka piti sisällään Backstreet boysia, East 17:a, Take thatia, Westlifea, George Michaelia, James Bluntia, Boy Georgea ja kaikkia muita iloisia veijareita, joita nuoret pojat pitävät idoleinaan. Syrjintää oli kuitenkin sen verran havaittavissa, että kyseessä oli Perryn päätöksellä kutsuvierastilaisuus. Tämäkin vain siitä syystä, että Thaimaan laki kieltää jyrkästi julkisen alastomuuden ja ennusmerkit tämän kaltaiseen siveettömyyteen leijuivat kauan ilmassa. Eikä Perry väärässä ollut.
Baari suljettiin yleisöltä klo 21:30 ja sen jälkeen pojat tarttuivat ohjaksiin. Rosamunda alkoi ottaa juomatilauksia vastaan, samalla kun Zumba valmisteli vapaaseen jakoon useita kymmeniä shotteja. Nostalgisista kappalevalinnoista hullaantuneet ihmiset innostuivat juhlimaan oikein olan takaa ja baarirakennuksen tukipilarien soveltuvuus tankotanssiin testattiin varmaankin jo kolmannen kappaleen aikana. Poikakaksikolla oli kova työ saadakseen valtoimenaan riekkuvien asiakkaiden juomatoiveet toteutettua. Jossain vaiheessa juomia oli pöydissä liikaakin ja joku tajusi, että yhden juoman saa nopeasti loppumaan, jos sen kaataa toisen henkilön päähän. Ajatus vaikutti kaikista mukavalta ja nopeasti yksi jos toinenkin juhlijoista oli myös ulkopuolisesti täynnä alkoholia. Kastuneista vartaloista juhlijat muodostivat sangen ovelasti aasinsillan seuraavaan tempaukseen. Yleisön pyynnöstä baaripojat alkoivat ranteet jo valmiiksi hellinä, täytellä pöydillä makoilevien puliukkojen napoja, muiden puliukkojen odottaessa kuola valuen omaa vuoroaan päästä imemään vodkatilkka nöyhtäisestä navasta. Palan painikkeeksi viinassa marinoituneet ihmisrauniot alkoivat koristella toisiaan kaapin perukoilta löytyneellä kermavaahtospraylla.
Majatalon suihkut olivat läträyksen vuoksi kovassa käytössä. Voi olla, että juuri peseytyminen ja sen tuoma hetkellinen vapaa alastomuus sytytti tulilangan palamaan loppujysäykselle. Perry siiryi viisaana porttivahdiksi, sillä hän oli nähnyt jo kaukaa, ettei thaimaalaisia virkamiehiä tai suomalaisia sisäministereitä tarvita seuraamaan tulevaa esitystä. Alaston suomalainen miesvartalo kieppui sulavasti baaritiskin yllä, tankoon takertuneena, samalla kun taustalla loistava thaimaalainen tähtitaivas korosti entisestään illan maagisuutta. Mikäli ilta olisi filmatisoitu, se pyörisi kotimaan teattereissa nimellä Takakivenpyörittäjien kylä ja kansainväliseen levitykseen lähdettäisiin varmaan otsikolla 50 shades of gay. Tapahtuma vaikutti siis muuten hyvin tavalliseslta perjantailta Kontulassa, mutta vain sillä erotuksella, että kukaan ei tapellut. Ilmassa oli vain rakkautta yli sukupuolirajojen. Mitä muuta paratiisisaarelta voisi odottaakaan.
P.s. Törmäsimme Kaapoon vielä useamman kerran saarella ja hän - niin kuin useimmat ihmiset - päätti jäädä vielä seuraavalle kurssille. "Jos olis vielä yhen päivän lisää"
P.p.s. Meidän toimestamme yksikään kuva viimeisestä illasta ei päädy nettiin, joten asianomaisilla ei huolta.
P.p.p.s. Jotain piti vielä kirjoittaa, mutta kun ei enää jaksa. Ylihuomenna ollaan jo himassa ja pitäis vielä kuukauden setit setviä julki. Jauhetaan dadaa vaikka politiikasta tai emäspariperiaatteista, kun nähdään ja lueskelkaa näitä juttuja mielummin täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti